Espoon Pitsinnypläys on kuluvan vuoden alusta lähtien ollut jäsenenä Suomen Pitsinnyplääjät ry:ssä. Yhdistyksen syyskokoukseen maaliskuun puolivälissä Vantaan Hämeenkylässä osallstui useita yhdistyksemme jäseniä.

Sääntömääräisten kokousasioiden lisäksi kuultiin Hämeenkylän kartanon historiaa sekä taitelija Raija Rastaan esitys suomalaisista ryijyistä. Vantaan Nyplääjät ja Vantaan Pitsikilta olivat koonneet kokousväen iloksi nypläystöiden näyttelyn, josta ohessa muutama kuva.

Marraskuun jäsenillassa aiheena olivat nyytingit, joista kertoi hyvin seikkaperäisesti Kepa Järveläinen.

Nyytinkien arvellaan tulleen Karjalaan Venäjältä ja ortodoksisten luostarien kautta. Ne eroavat muista nyplätyistä pitseistä siten, että neuloja käytetään ainoastaan pitsin reunoissa. Lisäksi voidaan käyttää muutamia tukineuloja. Tyynynä on pussimainen kötsikkä, josta nypylät eli papelot roikkuvat ja pitävät langat suorina omalla painollaan. Myöskään mynsteriä ei nyytingeissä ole ollut, vaan malli on perustunut nyplääjän muistiin, ja neulat asetellaan oikeisiin kohtiin kötsikän tasaraitaisen tai –ruutuiset päälliskankaan avulla. Aikanaan neuloina on käytetty puutikkuja tai kalanruotoja. Niin ikään lankana eli rihmana on ollut itse kehrätty pellavalanka, jota on myös värjätty. Ostolangat ja neulat ovat tulleet myöhemmin.

Nyytinkejä on nyplätty etenkin kansanpukuihin, mutta myös mm. pääliinoihin, pyyhkeisiin ja nästyykeihin eli pieniin liinoihin, joihin virsikirja käärittiin kirkkomatkalla.

Karjalan kannas oli aikoinaan jaettu neljään kihlakuntaan, ja jokaisella kihlakunnalla oli oma nypläystyylinsä. Kaikkein monipuolisimmat ja leveimmät nyytingit löytyvät Äyräpään kihlakunnan alueen nyytingeistä.

Nyytinkiperinne oli jo häviämässä, mutta sen elvyttämisessä on merkittävän työn tehnyt yhdistyksessämmekin vaikuttanut Inga Pentikäinen.

(Kuva yllä: Perinteinen nyytinki)